Muonion kirkon historiaa

Lähteinä on käytetty Martti Vuollon kirjaa ”Muonion seurakunta 200 vuotta” (2012) sekä kirkkoherra Tuomas Pöyhtärin haastattelua 26.7.2018.

1780      rakennettiin Muonion ensimmäinen kirkko Jerisjoen pohjoispuolelle. Kirkko oli vaatimaton ja suorakaiteen muotoinen.

1812      Muonion seurakunta tuli itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja Ylimuonion kappelin saarnamiehestä Matthias Kolströmistä tuli Muonion kirkkoherra.

1817      alettiin seurakuntalaisten voimin rakentaa nykyistä, A. W Arppen vain 22-vuotiaana suunnittelemaa kirkkoa (piirustukset valmistuivat jo 1811).

1822      kirkko vihittiin käyttöön.              

1840-luvulla       (arvion mukaan) tuli kirkkoon uusi F. W. Knoblockin maalaama alttaritaulu. Knoblock saapui Muonioon Hammerfestista ja avioitui Kolströmin vanhimman tyttären kanssa.

1883-84               tehtiin kirkkoon ensimmäinen perusteellinen korjaus ja rakennettiin kellotapuli nykyiselle paikalleen länsiristin päälle. Aiemmin tapuli oli erillinen rakennus.

1906      kirkko korjattiin jälleen. Kirkko varustettiin kamiinalämmityksellä. Kamiinat eivät kuitenkaan toimineet kunnolla, joten jumalanpalveluksia jouduttiin pitämään vielä 30 vuotta myöhemmin koululla.

1915      tehtiin kirkkoon galvanoidusta pellistä tehty katto, koska pelättiin pärekaton syttyvän palamaan.

1920-l alussa rakennettiin ensimmäinen lehteri kirkon eteen alttarin oikealle puolelle.

1925      kirkkoon asennettiin ukkosenjohdatin. Myöhemmin hankittiin myös paloruisku.

1926      kirkkoon hankittiin vapaaehtoisilla varoilla urkuharmoni.

1932      kauppias Adolf Anttila lahjoitti kirkkoon kynttiläkruunun. Myöhemmin hän lahjoitti vielä kolme hopeista alttarikynttilänjalkaa.

1936-37               kirkko korjattiin perusteellisesti ja sähköjohdot asennettiin. Korjauksen yhteydessä kirkkoon tehtiin runsaasti koristemaalauksia. Seppä Armas Liikavainio teki kiviportaat kirkon neljän oven eteen. Remontin päätyttyä talollinen Juho Poikkijärvi lahjoitti kirkkoon kristallikruunun.

1940      paljastettiin kirkon nykyinen, Anton Lindforsin maalaama alttaritaulu. Vanha sijoitettiin eteläristille. Lindforsin teos osallistui Inarin pohjoisen rajaseutukirkon alttaritaulukilpailuun. Maalaus sijoittui toiseksi ja Muonion seurakunta osti sen.

3.9.1944              pidettiin Tapojärvellä viimeinen jumalanpalvelus ennen Lapin sotaa ja evakkoaikaa.

1944-45               Kirkko säilyi Lapin sodassa, mutta vaurioitui sisältä pahoin. Alttari ja penkit oli irrotettu ja viety pois. Sirpaleet olivat repineet seiniä ja lattia oli kärsinyt vaurioita. Kirkkoa oli käytetty mm. sotasairaalana ja hevostallina. On paljon ihmetelty sitä, miksi saksalaiset eivät polttaneet kirkkoa vetäytyessään. Alttarille oli jo kannettu heiniä ja puita sytyttämistä varten. Todennäköisin selitys on se, että saksalaisilla tuli kiire lähteä suomalaisten lähestyessä. Kirkon tornissa oli saksan lippu, eivätkä sotilaat ehtineet ottaa lippua alas. He eivät voineet polttaa lippuaan. Tämän on kertonut mies, joka johti suomalaisia paikalle tulleita sotilaita. Hän otti tuolloin lipun mukaansa sotamuistoksi.

Kun suomalaiset tulivat paikalle, alttariraamatun läpi oli lyöty kirves. Sama raamattu on vitriinissä kirkon takaosassa. Viimeinen kirveen terän tekemä läpilyöntijälki on kohdassa 5. Moos. 24:5-6: "5. II. Jos joku on äsken emännän nainut, ei sen pidä menemän sotaan, eikä pidä hänen päällensä mitään rasitusta pantaman; vaan olkaan vapaana huoneessansa ajastajan päivät, että hän sais iloita emäntänsä kanssa, jonka hän nainut on. 6. III. Ei pidä molempia myllynkiviä, eli päällyskiveäkään keltään pantiksi otettaman; sillä se olis ottaa hengen pantiksi. (KR 1776.)

1949      tehtiin kirkkoon täydellinen peruskorjaus, jolloin myös rakennettiin urkulehteri nykyiselle paikalleen. Tuolloin kirkkoon hankittiin myös nykyiset kattokruunut. Alttarin edessä ollut vanha kattokruunu siirrettiin sakaristoon. Kunnostuksessa peitettiin paneeleilla ja akustiikkalevyillä lukuisat koristemaalaukset eikä niistä valitettavasti otettu valokuvia.

1956      Ruotsin Muodoslompolon seurakunta lahjoitti kirkkoon kivisen jalallisen kastemaljan. Maljassa olevan metallisen maljan lahjoitti rovasti E J. Arola perheineen.

1960      kirkkoon hankittiin urut.

1960-l   luovuttiin kamiinalämmityksestä ja kirkkoon asennettiin kuumailmapuhalluslämmitys. Urut kuitenkin kärsivät uuden lämmitysmuodon johdosta.

1975-76               tehtiin seuraava suuri korjaus, jolloin kirkkoon asennettiin uusi kuumailmalämmitys.

1981      tuotiin kirkkoon säilytyksiin pohjoisristillä oleva muoniolaissyntyisen Yhdysvalloissa taideprofessorina työskennelleen A. S. Töyrän (1875-1958) maalaus, joka oli alun perin Muonion rukoushuoneen alttaritauluna. 

1988      toteutettiin kirkonkellojen sähköistys ja kellotapulin luukkujen avaaminen sähköisesti.

1994      kirkkoon hankittiin sprinkler-kuivasammutusjärjestelmä.

2001      Kari Kastelli valmisti kirkkoon suunnittelemansa lähetyskynttelikön.

2004      tehtiin seuraava perusteellinen peruskorjaus ja restaurointi arkkitehti Antti Pihkalan johdolla. Kirkon penkkien ja ovien väritys muutettiin alkuperäisen väriseksi. Peruskorjauksessa saatiin estettyä alapohjan kosteus- ja lahoamisvaurioiden eteneminen. Kivijalkaa korjattiin kirkon kallistumisen estämiseksi ja lisättiin tuuletusaukkoja. Molemmat alttaritaulut konservoitiin. Saarnastuolin maalaukset teki muoniolainen taiteilija Kyösti Jokelainen.

 

 

 

Ruskea nahkainen Kirkkoraamatun kansi, jossa kirveen jättämä viilto
Kun sodan jälkeen päästiin palaamaan kirkkoon, löydettiin sieltä alttariraamattu, jonka läpi oli lyöty kirves.
Vanha Raamatun aukeama
Kirveen terä jätti viimeisen läpilyöntijäljen kohtaan 5. Moos. 24:5-6 (vasemmalla)